Palaute koiraharrastuksessa

(teksti sisältää mielipiteitä ja omia kokemuksia)

Valmentajan näkökulmasta

Valmentajan tehtävä on ohjeistaa koulutettaviaan, katsoa tekemistä ja antaa palautetta ja kehitysehdotuksia, sekä huomata hyvät jutut sekä kehitys. Toiset ihmiset tarvitsevat koiriensa kanssa enemmän kannustusta, toiset taas kukoistavat kun valmentaja huutaa kentän laidalta ja ruoskii eteen päin. Uusien ihmisten kohdatessa on vaikeaa tietää, mikä tapa sopii juuri niiden ihmisten välille, mutta esimerkiksi valmennusryhmissä, joissa ollaan pitkään samojen ihmisten kanssa, sopivat kommunikointitavat löytyvät helpommin ja palautteen antamisesta tulee tehokkaampaa.

Jokaisella valmentajalla on varmasti oma perustapansa kommunikoida, itse annan esimerkiksi hyvin suoraa palautetta, usein kaunistelematta (lyhyet huomautukset, tai asiat joita on käyty läpi tarkemmin jo aiemmin, kuten “NAMIT POIS KÄDESTÄ”). Jos taas jutellaan jostain ongelmasta tai haasteesta ensimmäistä kertaa, koitetaan luoda keskustelu, jossa molemmilla osapuolilla on puheen vuorot ja mietitään yhdessä koiran omistajan kanssa mitä ja miksi muutetaan. Tärkeää on, että koiran ohjaaja siis tietää myös MIKSI jokin pieni juttu on tärkeä koiran kanssa, monesti niitä ei edes itse huomaa, ennenkuin joku kertoo, että hei, “joka kerta kun pysähdytte seuruussa, otat askeleen kohti koiraa, muutetaan tämä”.

Treenaajan näkökulmasta

Siitä huolimatta, että valmentajalla on oma tapansa antaa palautetta, ja jokaisen olisi hyvä löytää se omaan makuun sopiva tyyppi koutsaamaan koiraharrastusurallaan, on valmennettavalla oikeus sanoa, jos palaute ei tunnu hyvältä. On myös ihan ok, jopa suositeltavaa, sanoa valmentajalle jos juuri tänään on huono päivä, ja haluaa vain hömpötellä koiran kanssa. Silloin valmentajan vastuulla on tehdä teille kiva tunti ja olla nipottamatta turhista, kannustaa ja saada teidät viihtymään. Jokaisella on huonoja päiviä, koirilla ja ihmisillä, ne pitää huomioida ja hyväksyä.

Kaikissa palautteenanto tilanteissa olisi hyvä, että palautteen saajalla on tosiasiallinen mahdollisuus myös avata suunsa. Omasta kokemuksesta joskus käy niin, että annan ns. turhaa palautetta, ja koulutettavalla oli jokin hyvä ja perusteltu ajatus tehdä juuri niinkuin teki, ja otan sanani takaisin. Näissä tilanteissa on ehdottoman tärkeää, että koulutettava uskaltaa sanoa valmentajalle että hei, me nyt tehdään näin koska x, y ja z. Kaikesta voidaan myös keskustella, koiraharrastuksissa on todella vähän absoluuttisia totuuksia, ja asiat voidaan tehdä monella tavalla, montaa eri reittiä kohti määränpäätä. Ja kaikilla koirakoilla se määränpääkään ei ole saman näköinen!

Ilman asiallista ja asiaan kuuluvaa palautetta on vaikea kehittyä, siksi olisi tärkeää, että se esitetään oikein, jotta se voidaan myös todella vastaanottaa ja soveltaa käytäntöön! Palautteen pitäisi pyrkiä muutokseen, ja muutosten kautta tapahtuu oppimista: palaute+muutos= oppiminen.

Yhteenvetona

Mielestäni lopulta tärkeää on, että treeneistä lähdetään hyvällä fiiliksellä! Joskus se tulee huikeista onnistumisista ja kehuista, joskus siitä, että sai pitkän listan treenattavia asioita, ja pääsee näkemään kuinka niissä edistytään seuraavissa treeneissä. Aina ei voi onnistua, kukaan ei ole täydellinen, ja todellisuudessa enemmän eteen päin vie se treenattavien asioiden lista (kunhan niitä myös oikeasti treenataan) kuin ylitsevuotavat kehut ja kiitokset. Jokaisessa tunnissa ja treenissä on myös jotain hyvää. Valmentajan tehtävä olisi bongata myös ne hyvät hetket ja kertoa koulutettaville – varsinkin jos ihminen ei pysty niitä itse siinä hetkessä näkemään. On myös joskus ihan ok pyytää kivaa palautetta tai kannustusta, vaikka sitten harmittelemalla ääneen että “ei tästä mitään tullut, mikään ei oonistunut, ihan huonoja ollaan”. Tai vain kysyä suoraan, että “löydätkös hyvä valmentajani mitään hyvää meidän treenistä?”

Samoja asioita voi miettiä kaverin kanssa treenatessa, ja suosittelen ihan kaikkia avaamaan suunsa valmentajan kanssa. Mukavia treenejä ja paljon kehittävää palautetta kaikille! -Siiri